Tämä on kyllä jänskää. Olen huomannut lähiaikoina muistelevani tosi usein edellistä kiireistä ja toiminnantäyteistä opiskeluvuottani haikaillen. On hankalaa muistaa viime vuodesta juuri mitään ikäviä asioita. Muistan lähes pelkästään miellyttäviä ihmisiä, mukavia haasteita, onnistumisen elämyksiä, oppimista, kivaa kiirettä, oikeaa työntekemisestä syntynyttä myönteistä väsymyksen tunnetta. Tuntuu siltä, että viime vuoden muistoissani on hyvä ilmakin koko ajan ja aurinko paistaa. Tuskin se ihan pelkästään tuollaista ihanuutta oli. Minä vain en ajattele mitään viime vuoden ikäviä juttuja. Vaan vertailen, että tuokin ja tuokin juttu oli silloin paremmin. Ihmisen muisti osaa olla kiero todellisuudenvääristelijä kun se niin tahtoo. Vaikka ihan oikeastikin viime vuosi oli ehkä paras yliopistovuosistani. Ja tämä vuosi ehkä sitten monissa suhteissa se huonoin. Ei ihmekään, jos alan tehdä tuollaisia 'silloin oli kaikki ihan huippua' -vertailuja. Korkealta on pitempi matka pudota ja silleen.