Joinakin aikoina tuntuu kovasti siltä, että vaihtaisi mielellään aivojaan jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole niin neuroottinen ja huolestunut ja kehittele kummallisista asioista monimutkaisia ongelmia. PÖH. Voi kun saisi olla hetken huoleton hällä väliä -ihminen, joka elää vain siinä hetkessä, eikä ala märehdiä sellaisia asioita, joille ei voi mitään. Se on varmaan helpompaa.

Valonpilkahdus pääni neuroottiseen pimeyteen... PASILA ON IHAN PARAS. En oo ikinä ihan hirveästi tykännyt mistään aikuisille tarkotetuista piirretyistä, mutta pasila saa miut hekottelemaan. On se jännä. (Ja ihan oikeasti, se jännätys tarttuu. Katsoin pari jaksoa pasilaa putkeen, minkä jälkeen höpötin kaverille puhelimessa miten "se on kyllä jännä....")