Tää on ihan supertylsäpäivä.

Minuu ärsyttää, kun tunnit ei meinaa millään kulua. Olen vaan odotellut erilaisten telkkariohjelmien alkamista. Hei, enää tunti siihen kun alkaa Greyn anatomia, ja sitten on tunnin ajaksi tekemistä! Vau. Oon katsonut tänään jopa ostos teeveetä, jossa mainostettiin jotain mullistavaa pikkupöytää. Muiden pöytien käyttäjillä oli ongelmia ja tuskastuneita ilmeitä mutta sen hienon pikku pöytäsen käyttäjät oli tyytyväisiä. Hieno mainos kerrassaan. En muistanutkaan miten viihdyttäviä ostos tv:n mainokset voivat joskus parhaimmillaan (vai pahimmillaan?) olla.

Luulin aamulla, että olen tulossa kipeäksi, mutta en sitten tiedä olenko kuitenkaan. Olin varsinkin päivemmällä tosi väsynyt, mutta nyt en tunne oloani oikestaan enää yhtään sairaaksi. Nuhakin tuntuu menneen lähes pois. Ja siitähän pitäisi tietenkin olla iloinen, mutta blaah. Jos en olekaan tulossa kipeäksi, niin olen istuskellut koko päivän tylsistymässä ihan turhaan. Ja toisaalta se nuhakin tuntui jotenkin olleen tekemistä. On paljon "hohdokkaampaa" laiskotella kotona nuhan takia kuin vain muuten vaan siksi, ettei ole mitään tekemistä...

Ulkona on ihan karmee keli. Sataa vaan kuin saavista kaatamalla. Taivas on harmaa. Ankeeta. Harmaata. Ei voi mennä ulos. Tai ei huvita mennä ulos. Maanantaina oli niin ihana ilma ja oli niin mukavaa istuskella kevään ensimmäistä kertaa mattolaiturilla ja ihastella kevättä. Ja nyt hemmetti on tuommonen kökköilma. Pöh!

Olen istuskellut koko päivän sisällä siis, koska a) luulin että olen tulossa kipeäksi ja b) ulos "suihkuun" ei huvittais mennä muutenkaan. Tämän seurauksena en ole siis liikkunut ollenkaan, mutta olen syönyt hirveän paljon telkkaria katsellessani.  Hirmuisen annoksen ruokaa, vähän karkkeja ja melkein kokonaisen suklaalevyn esimerkiksi. On aika yökköolo. Ja silti tavallaan tekee vaan mieli syödä se suklaalevy loppuun.

En jaksaisi olla tällä hetkellä yhtään yksikseni, koska olen niin tylsistynyt. Haluaisin juttuseuraa. Sit toisaalta taas haluan katsoa Greyn anatomian, enkä ehtisi minnekään kylään ennen sitä. Ja sen jälkeen en enää viitsi lähteä minnekään.

Ja voiko taas ihminen paljon typerämmistä asioista valittaa. Mutta v(al)ituttaapa vaan. Syytän hormoneita. Hähää. Niitä on aina hyvä syyttää kaikista tyhmistä mielialoista.