On ollut tänään Esterillä rankka päivä. Ja kastemadoilla myös.

Kivana sadepäivän puuhana olen raahannut noin puolet huonekaluistani uuteen paikkaan. Saan aika ajoin sellaisen vimman, että on vain pakko, ihan pakko, muuttaa huonekalujen järjestystä. Minun vaihtelunhaluni tulee tyydytetyksi tällaisella suhteellisen epäradikaalilla tavalla... Tällä kertaa olin kyllästynyt edellisen järjestyksen jossain määrin klaustrofobisoivaan tunnelmaan, ja halusin avaraa tilaa. Nyt on avaraa ja entistä valoisamman oloistakin. On nyt kerrassaan avartunut olo. Kun kämppä on näin kerrassaan uudistunut ja mieli on piristynyt, niin huomenna sitten voisi innokkaana uppoutua tutkimuksen ihmeelliseen maailmaan. Tahtoisin saada mahdollisimman pian aikaiseksi sen verran valmiin tutkimussuunnitelman, että voin hakea jatko-opiskelijaksi.

Hassua sinänsä, että en ole vielä oppinut ajattelemaan itseäni ei-opiskelijana. Olen kokenut koko ajan valmistumiseni jälkeen olevani opiskelija enemmän kuin maisteri tai työtön. Vähän sama ilmiö varmaan, jos menee naimisiin ja vaihtaa sukunimensä, mutta kirjoittaa silti vahingossa kauppakuitteihin entistä nimeään: On niin tottunut olemaan opiskelija, että unohtaa ettei ole. Tai no, kohtahan minä taas olen. Tarkoitus ainakin olisi olla.